Tiedotteet 2019

Onko vesien tila parantunut Kaakkois-Suomessa (Kaakkois-Suomi)

Mitä lähempänä vesistö on luonnontilaa, sitä parempi on sen ekologinen tila. Toisaalta mitä enemmän kuormituksen ja ihmistoiminnan vaikutuksia vesistössä on, sitä heikompi on vesistön ekologinen tila. Mikä on vesistöjen nykyinen tila ja ovatko tehdyt toimenpiteet purreet? Näitä kysymyksiä on selvitetty uusimmassa Kaakkois-Suomen vesien tilan luokituksessa, jonka alustavat tulokset on juuri julkaistu.

Vesien tila ohjaa vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelua

EU:n vesipuitedirektiivin mukainen ekologinen luokittelu tehdään joka kuudes vuosi. Direktiivin tavoitteena on vesien hyvä ekologinen tila ja toisaalta estää vesien tilan heikkeneminen. Ekologinen luokitus on perusta vesienhoidon toimenpideohjelmalle, jossa on esitetty toimenpiteet hyvän tilan saavuttamiseksi. Toimenpideohjelmien perusteella tehdään vesienhoitosuunnitelmat, jotka valtioneuvosto hyväksyy. Ekologinen luokitus on siten perusta vesienhoidolle. Nyt syksyllä 2019 valmistunut luokitus on tehty vuosien 2012-2017 aineistoista. Luokittelu on alustava ja se voi muuttua ennen vuotta 2022 ja uuden vesienhoitokauden alkamista.

Mittareina vesieliöt, ei pelkkä vedenlaatu

Ekologisen tilan luokittelussa tarkastellaan ensisijaisesti vesistön biologista tilaa. Hyvä ekologinen tila tarkoittaa, että esim. kalojen, pohjaeläinten, vesikasvien ja planktonlevien esiintymisessä sekä lajistossa on korkeintaan vähäisiä ihmisen toiminnasta aiheutuvia muutoksia. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon veden laatu, kuten ravinteet, pH ja happipitoisuus sekä vesistön tilaan vaikuttavat rakenteelliset muutokset, kuten padot ja säännöstely. Kattavaa seuranta-aineistoa ei ole saatavilla kaikista vesistöistä, joten luokittelu on osin jouduttu tekemään asiantuntija-arviona. Luokkia on viisi: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.

Toimenpiteillä on saatu vesien tilaa parempaan suuntaan.

Työ vesien tilan parantamiseksi on pitkäjänteistä ja edellyttää eri tahojen laajaa sitoutumista. Tila näyttääkin parantuneen erityisesti niissä kohteissa, joissa on panostettu vesistökunnostuksiin ja tehty erilaisia vesienhoitotoimenpiteitä. Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmat ja vesienhoitosuunnitelmat valmistuvat ensi vuonna. Niitä koskeva yleinen kuuleminen alkaa lokakuussa 2020.

Rannikkovesien tilassa on edelleen parantumisen merkkejä

Itäisen Suomenlahden rannikkovesien tila kohenee pikkuhiljaa. Positiivinen kehitys näkyy sekä sisä- että ulkosaaristossa, vaikka aivan viime vuosina Suomenlahdella on kesäisin todettu poikkeuksellisen laajoja levähaittoja. Kaakkois-Suomen rannikko on kuitenkin säästynyt pahimmalta.

Rannikkovedet eivät ole kuitenkaan saavuttaneet hyvää tilaa. Monella tarkastelualueella nykyinen tila-arvio on vielä kaukana tavoitteesta, mutta osassa Kaakkois-Suomen alueen rannikkoa vesien tila on viime vuosien kuluessa parantunut välttävästä tyydyttävään. Itäiselle Suomenlahdelle tulevan ravinnekuormituksen ohella on viime vuosina todettu myös Itämeren pääaltaalta Suomenlahteen työntyvien vähähappisten ja fosforipitoisten syvävesien vaikutuksia.

Ulkosaaristossa vesien rehevyys on vähentynyt Huovarin-Haapasaaren alueiden lisäksi myös Pyhtään edustalla ja lännempänä, jossa ekologinen tilaluokka parani tyydyttävään. Sisäsaaristossa selvin muutos havaittiin Virolahden ja Haminan edustalla, jossa vähittäinen rehevyystason lasku näkyi myös pohjien tilan parantumisena ja pohjaeläimistön elpymisenä (mm. Virolahden edustan sisäsaariston ja Haminanlahden tila paranivat välttävästä tyydyttävään). Sisäsaaristoalueen rehevät lahdet on edelleen luokiteltu välttävään tilaan.

Kaakkois-Suomen sisävesillä pieniä muutoksia vesien tilan arviossa

Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson järvien ja jokien ekologinen tila on säilynyt pääosin ennallaan.

Pohjois-Kymenlaakson vesistöt, kuten Vuohijärvi, Repoveden alueen järvet sekä muutkin Mäntyharjun reitin vedet ovat säilyneet ekologiselta tilaltaan ennallaan - pääosin erinomaisina. Yhtenä poikkeuksena on Mäntyharjun reitille laskeva Torasjoki, jonka yläosa luokiteltiin välttävään ja alaosa tyydyttävään luokkaan.

Kymijoen yläosan ja Kivijärven-Valkealan reitin vesien tila-arvioissa on pieniä muutoksia. Iitin-Kouvolan Pyhäjärven tila oli uusimpien tulosten perusteella mahdollista parantaa tyydyttävästä hyvään. Myös Urajärvellä havaitaan paraneva kehitys, mutta hyvää tilaa ei vielä saavutettu. Kivijärven pohjoisosalla vesiensuojelu- ja kunnostustoimet näyttävät tehoavan ja Kuuksenenselän perusteelliset seurantatulokset ilmentävät tilan parantuneen välttävästä tyydyttävään. Kivijärven eteläisen osan jakaminen vesienhoidon tarkastelussa kahteen osaan näkyy myös tuloksissa. Järven lounaisosan selkävedet ovat edelleen erinomaisessa tilassa, mutta itäisen osan tila on Ytsaarenselän alueen tulosten perusteella hyvä. Järven itäisen osan vedenlaadussa näkyvät pohjoisen ja idän suunnasta tulevien humus- ja ravinnepitoisempien vesien vaikutukset. Kivijärvestä laskevan vesistöreitin järvistä Ala-Kivijärvi, Tuohtiainen sekä Rapojärvi-Haukkajärvi voitiin edelleen luokitella erinomaiseen luokkaan, vaikka aineistojen perusteella on ollut havaittavissa pientä muutosta ja vesistöissä on tunnistettu riski tilan heikkenemiselle.

Kymijoen ja rannikon pienten jokivesistöjen tilassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kymijoen vedenlaatu ja biologiset mittarit kuvaavat pääosin hyvää tilaa, mutta joen pohjakerrostumien haitallisten aineiden ja jokiuoman rakenteellisten muutosten vuoksi (voimalaitospadot ja vanhat perkaukset) Kymijoen ekologinen tila on edelleen arvioitu tyydyttäväksi. Kymijokeen laskevissa sivujoissa hajakuormituksen vaikutukset näkyvät selvästi ja Sorsajoki, Tallusjoki sekä Teutjoki ja Teutjärvi luokittuivat välttävään ekologiseen tilaan.

Salpausselkien eteläpuoleisella alueella maankäyttö ja hajakuormitus näkyvät jokivesistöjen vedenlaadussa ja ekologisessa tilassa. Summanjoki, Vehkajoki ja Virojoki on mereen laskevilta alaosiltaan arvioitu tyydyttävään tilaan. Parannusta on tapahtunut erityisesti kalaston kannalta, kun nousua estäviä patorakenteita on poistettu ja lisääntymismahdollisuudet ovat parantuneet elinympäristökunnostusten ansiosta. Alueelta löytyy myös edelleen erinomaiseen tilaan arvioituja järviä, kuten Summajoen latvaosilla olevat Saaramaanjärvi ja Kyynelmys sekä Vehkajoen alueen Luomijärvi, Suuri Merkjärvi ja Valkjärvi. Myös näiden pienten, erinomaiseksi luokiteltujen järvien tila-arvioinnin yhteydessä on tunnistettu riski tilan heikkenemiselle. Summanjoen Sippolanjoen jokityypistä (savimaa) on erotettu uutena vesimuodostumana turvemaavaltainen latvaosa Kiikun-Saveron-Silmunjoki, joka luokittui vesistössä havaittujen kuormitusvaikutusten takia ekologiselta tilaltaan välttäväksi.

Suur-Saimaa yhä erinomaisessa tilassa

Saimaan ekologisessa tilassa ei ole muutosta edellisestä luokittelukaudesta: eteläinen ja pohjoinen Suur-Saimaa ovat erinomaisessa tilassa. Tosin typpipitoisuudessa on vähäistä kasvua. Saimaan itäisin reuna Haapavesi-Kauvonselkä -alue ja Imatran edustan Vuoksenniska ovat edelleen hyvässä tilassa.

Metsäteollisuuden kuormittama itäinen Pien-Saimaa on tyydyttävässä tilassa. Läntisen Pien-Saimaan länsiosa, jonka vesiensuojeluun on panostettu mm. Kivisalmen pumppaamolla on edelleen tyydyttävässä tilassa, mutta lievää muutosta parempaan on havaittavissa. Muutokset ovat hitaita, suunta on kuitenkin parempaan. Läntisen Pien-Saimaan itäosa (Vehkataipaleenselän alue) on hyvässä tilassa. Maaveden ja Lavikanlahden tila on edelleen välttävä.

Kuolimon ekologinen tila on erinomainen, mutta lievää muutosta huonompaa on todettavissa, mm. veden värin tummumisena. Kuolimon erinomainen tila onkin vaarassa kasvaneiden talvivalumien, metsätalouden hajakuormituksen ja ranta-asutuksen vuoksi.

Immalanjärven tila on kokonaisuutena erinomainen, Laitilanlahden kuormitus aiheuttaa kuitenkin riskin erinomaisen tilan säilymiselle.

Simpelejärven ekologinen tila on huonontunut järven puhtaimmalla osalla Kurhonselän alueella erinomaisesta hyväksi. Fosforin ohella veden tummuus ja ajoittain typpipitoisuus on lisääntynyt.  Merkittävimpänä paineena on peltoviljelyn todella tuntuva kuormitus, joka yhdessä haja-asutuksen vesien, puhdistamojätevesien ja metsätalouden kanssa kuormittaa jopa eteläallasta. Simpelejärven Kirkkoselän ja Lemmikonselkä-Sokkiiselän ekologinen luokka on tyydyttävä ja Simpeleenjärven itäosan hyvä, kuten edelliselläkin luokittelukaudella.

Etelä-Karjalan joet pääosin hyvässä ja tyydyttävässä kunnossa

Etelä-Karjalan joet ovat pääosin hyvässä ekologisessa tilassa. Hiitolanjoessa itse vedenlaatu on edelleen pysynyt hyvänä, esteenä hyvän ekologisen tilan kokonaisuudelle ovat olleet mm. kalojen nousuesteet. Joen ravinnepitoisuuden perusteella vesi on selvästi hyvässä luokassa. Hyvään ekologiseen tilaan on mahdollista päästä, voimalapatojen purkamisen ja koskien palauttamisen jälkeen. Rautjärven ja Ruokolahden alueella minkään joen tilaluokitus ei ole muuttunut edelliskaudesta.

Vuoksen vedenlaatu on säilynyt muuttumattomana edellisestä luokituskaudesta, tosin vedessä on suurten järvien tapaan havaittavissa hienoista väriluvun kohoamista. Vuoksen ekologinen luokka kokonaisuutena on kuitenkin fysikaalis-kemiallista tilaa alempi rakenteellisten ja säännöstelyyn liittyvien muutosten vuoksi.

Vuoksen ja Saimaan kanavan välissä olevien pienten jokien, Kupinjoen, Leppäsjoen ja Suokumaanjoen tila on suurten ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien vuoksi välttävä, muiden ko. alueen jokien tila on pääosin tyydyttävä.

Saimaan kanavan länsipuolella sijaitsevista Etelä-Karjalan joista Rakkolanjoen tilassa on tapahtunut lievää kohenemista. Rakkolanjoen yläosa on edelleen fosforilla ja typellä arvioituna selkeästi huonossa luokassa. Haapajärven ekologinen tila on niin ikään edelleen huono, vaikka veden laadussa on todettavissa paranemista järven kunnostuksen jälkeen. Rakkolanjoen alaosa Haapajärven alapuolella on edellisen luokituskauden tapaan välttävässä tilassa.

Myös Lappeenrannan Hanhijärven tila on huono, sillä mm. ravinnepitoisuudet ovat kasvaneet ja näin tila on muuttunut välttävästä huonoksi.

Urpalanjoen vesistön latvoilla olevan Kirkkojoen ekologinen luokka on kohentunut huonosta välttävään. Muutoksen taustalla on ennen kaikkea pääravinteet, joista etenkin fosfori on merkittävästi laskenut edellisestä luokituskaudesta. Muutoksen syy on oletettavasti hajakuormituksen väheneminen. Joen kalasto on monimuotoinen ja biologisilla luokituskriteereillä Kirkkojoki olisikin nykyistä paremmassa tilassa. Urpalanjoen osalta ei ole tapahtunut vastaavaa ravinnepitoisuuksien laskua ja luokitus pysyy Urpalanjoen yläosalla välttävänä sekä alaosalla tyydyttävänä.

Kuolimoon laskevien virtavesien tila on pysynyt pääsääntöisesti ennallaan. Kiesilänjoki-Kukasjoki, suurimpana Kuolimoon laskevista joista, on pysynyt hyvässä luokassa, vaikkakin veden tummuus on kohonnut selvästi 2010 luvulla. Kukasjokeen laskeva Virmajoki on niin ikään hyvässä tilassa.

Ilmastonmuutos tuo lisää haastetta vesienhoitoon

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo vesistöissämme. Sisävesien avovesikausi on pidentynyt yhdestä kahteen kuukauteen puolen vuosikymmenen takaiseen verrattuna, mikä on lisännyt mm. vesikasvien kasvukauden pituutta noin kuukaudella. Järvi-suomessa on todettu muikun ja siian kudun siirtyneen 3-4 viikkoa myöhemmäksi 80-lukuun verrattuna. Eräiden ennusteiden mukaisesti ilman lämpötila nousisi edelleen Suomessa keskimäärin 3-6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Yhdessä kasvukauden pitenemisen kanssa se lisää myös vesiekosysteemien perustuotantoa. Lisääntynyt sadanta ja rankkasateet lisäävät ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin erityisesti leutoina talvina, jolloin kasvipeite ei sido ravinteita ja maa ei ole roudassa. Ilmastonmuutoksen odotetaankin lisäävän typpi- ja fosforikuormitusta ja voimistavan vesien rehevöitymistä sekä toisaalta humuskuormitusta, joka johtaa kirkasvetisten järvien ruskettumiseen. Tämä asettaa erityisen haasteen toimenpiteille. Nyt pitäisi panostaa toimenpiteiden laatuun ja oikeaan kohdentamiseen ja lisäksi löytää uusia ja tehokkaita keinoja vesien kuntoon saattamiseksi.

Vesien tilaan voi tutustua tarkemmin Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelun kautta (http://paikkatieto.ymparisto.fi/vesikartta). 

Kaakkois-Suomen pintavesien ekologinen tila, kartta (pdf 1500 kt)

Lisätietoja:

  • Kymenlaakson vedet ja merialue Jouni Törrönen Pp. 0295 029 296
  • Etelä-Karjalan vedet Marja Kauppi p.  0295 029 245 ja Antti Haapala p. 0295 029 103
  • Vesienhoidon koordinointi Taina Ihaksi p. 0295 029 236
  • s-posti: etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi

Päivitetty